Kirjallisuudentutkimus:manierismi

Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.

Määritelmä periodinimitys kirjallisuuden ja kuvataiteen suuntauksille, jotka olivat vastakkaisia klassismille

Selite

Erityisesti italialaisessa kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa n. 1520-1600 vallinnut manierismi siirtymävaihetta renessanssista barokkiin, ja se on myös myöhäisrenessanssin rinnakkaisnimitys. Italialainen arkkitehti ja taidemaalari Giorgio Vasari käytti teoksessaan Le vite de' più eccelenti pittori, scultori e architettori (1550, 1568, Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon) sanaa maniera kuvaamaan yksittäisten taiteilijoiden tyyliä. Hänellä sana tarkoitti hienostuneisuutta ja luonnon jäljittelyn väheksymistä. Myöhemmin sana manierismi vakiintui merkitsemään teennäistä tyyliä.

Kirjallisuudenhistoriaan manierismin käsitteen toi E. R. Curtius. Suuntauksen aloittajana on pidetty runoilijanakin esiintynyttä Michelangelo Buonarrotia (1475-1564). Kirjallisuushistoriassa manierismilla tarkoitetaan klassismin vastaista tyyliä, jolle ovat ominaisia koristeelliset ja kekseliäät ilmaisut, eriskummallinen syntaksi, liioitellut kuvat, oksymoronit, hyperbolat ja groteskius. Keskeisiä manieristeja ovat espanjalainen Antonio de Guevara (n. 1480-1545) ja englantilainen John Lyly (n. 1554-1606) sekä ranskalainen Michel de Montaigne (1533-1592).

Lisätiedot Italian maniera=käytöstapa, menettelytapa

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 8.6.2025: Kirjallisuudentutkimus:manierismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:manierismi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →